Sulkava 7.7.2011 / KV MM 2000m
Sulkavan Soutujen ensimmäinen aamu avautui auringon paisteessa ja odotuksia täynnä. Viimeistelyharjoitukset Pyhäjärvellä olivat menneet odotuksien mukaisesti, joten taistelumieliala oli korkealla joukkueen sisällä. Ennakkoon kovimpana vastuksena pidimme Kouvolan soutajien koontijoukkuetta ja tietenkin kotijoukkue Sulkavan Urheilijoiden kokoonpanoa. Aamun tyyni ja lievä myötäinen tuuli aiheutti joukkueellemme hieman pohdintaan, koska emme ole näissä olosuhteissa ihan parasta vauhtia veneeseemme löytäneet. Sulkavan radat tietoisena tavoitteenamme oli sijoittua kahden parhaan joukkoon päivän karsinnassa, koska radat eivät mielestämme olleet ihan tasavertaisia keskenään. Päivän karsintasoutu oli joukkueeltamme hyvä suoritus, lopussa muutama virhe ja sijoituksemme oli kolmas ja jäimme harmittavat 0,4 s toisesta sijasta, joka oli tavoitteemme karsinnassa. Kouvolan Soutajat voittivat karsinnan ylivoimaisesti ja lähtivät finaaliin ennakkosuosikkina. Keli muuttui karsinnan ja finaalin välillä myötätuulesta lähes tyyneksi, joka vaikeutti edelleen veneen painonhallintaa. Pienen muutoksen myötä lähdimme taas jatkamaan taistelua MM mitaleista. Kuusi kivenkovaa kirkkovenettä yhtä aikaa starttaamassa finaalissa, kokemus jota ei hetkeen unohda. Hermostuneisuus oli aistittavissa ja niinpä startti jouduttiin uusimaan kun veneet lipuivat ohi lähtölinjan. Pamahdus ja veneemme jäi hieman polkemaan paikallaan, Savonlinna ja Kouvola ampaisivat matkaan kuin ”tykin suusta”. Matkan edetessä Kouvola kasvatti tasaisesti etumatkaa ja Tako, Sulkava ja Savonlinna kulkivat rinta rinnan kohti maalia. Ensimmäisen tonnin jälkeen Savonlinnan voimat alkoivat hyytyä ja hopea taistoon jäivät enää Takoja Sulkava. Takokiri lähdössä hävinnyttä takamatkaa kiinni Sulkavaan ja olimme vielä hieman heitä edellä 500m ennen maalia. Muutama sata metriä ennen maaliaradassa on matala kohta, joka puree hieman aikaisemmin kiinni siihen kirkkoveneeseen, joka on lähempänä rantaa. Tämän vaikutuksen alaisena Sulkava karkasi 4-5 vedon aikana hopealle. Joukkueemme oli antanut kaikki voimavaransa ja palkintona kisasta saatiin sija kolme ja pronssisetMM mitalit hienon kilpailun muistoksi.
Sulkava 10.7.2011 / KV MM 60 km
Osa porukasta jäi Sulkavalle odottamaan sunnuntaita ja kisojen päätstarttiaeli MM ja SM lähtöä. Pääosa porukasta keräsi kuitenkin voimiaan kotimaisemissa ja he saapuivat Sulkavalle lauantai iltana. Leppoisa ilta ja taktiikkapalveriillalla . ”Poika Saunoo” laulun loputon jytke Sulkavan yössä siivitti sitten joukkueemme lopulta yön uneen. Mikko keitteli aamulla sellaiset puurot, johon ei lusikka tahtonut pystyä, mutta hyvää se oli ja taisi kaikki mennä kun tiedettiin mitä oli aamupäivän aikana eteen tulossa. Etukäteen uhkana pidettiin aina hyvin Sulkavalla soutanutta Valkealaa ja Evijärven joukkuetta. ”Mustaksi hevoseksi” laskettiin Mikkeli, koska tiedossa oli, että heidän veneensä oli liukunut hienosti jo aiemmin keskimatkan SM kisoissa. Hakonvirranlähtö odotti aamulla kutsuvasti veneitä Partalansaarenkiertoon ja sinne mekin ampaisimme täysillä mukaan. Tavoitteenamme oli ottaa heti alussa ”piikkipaikka” siten, ettei ihan peesiinmikään joukkue pääse. Melko pian startin jälkeen saimme kinsiihen mahdollisuuden, kun eräs ulkomaalaisjoukkue ohjasi veneensä meidän ja Valkealan väliin. ”Kaasu” hetkellisesti pohjaan ja haluamamme ero oli saavutettu.Valkeala ei pystynyt enää kuromaan eroa kiinni ja saimme hetken aikaa vetää kirkkoveneletkaa perässämme rauhassa. Mikkeli lähti taaempaa kuromaan meitä kiinni, mutta pystyimme pitämään eron juuri sellaisena, etteivät he saaneet peesausapua matkan missään vaiheessa. Alkuvauhtioli rajua ja jo kympin kohdalla alkoi näyttämään siltä, että Valkeala ja Evijärvi eivät kykene seuraamaan vauhtiamme, sen sijaan Mikkeli pysyi sitkeästi matkassa mukana. Mikkelin vene tuli kuin ”luoti” veden päällä ja tuntui siltä, että meillä on helppoa syvässä vedessä ja vastaavasti matalassaolimme hieman vaikeuksissa. Puolimatkassa, Hirviniemen laiturilla eroa Mikkeliin oli vaivaiset 8 sekuntia eli roikkuivat edelleen sitkeästi yhden kirkkoveneen päässä veneestämme. Nostimme tahtia 36 , ei vaikutusta, laskettiin tahti 32; soutu meni vääntämiseksi ja ei päästy karkuun… Vihdoin välillä 35-40 km Mikkeli alkoi hiipua hiljalleen tarjoamaamme vauhtiin ja ero alkoi kasvamaan kilometri kilometriltä. ”Lepistön Selkä”; tuo soutajan helvetti, antoi meille tällä kertaa mahdollisuuden karata voittoon !
”Olli” ohjasi veneemme enemmän Partalansaartakohden kuin Mikkelin perämies Iivanainen. Ero kasvoi ja syvä vesi allamme toi veneeseemme lisää vauhtia. Pyhäjärvellä opittu perussoutu eli ”jauhanta” teki työtään ja ero Lepistöllä kasvoi yli minuuttiin, Valkeala sinnitteli kolmantena, mutta heidän veneestä näkyi enää pieni piste jossain kaukana. ”Kiertävälänlossilla” veneen GPS näytti vielä yli 14 km/h nopeutta: ”ei sieltä enää voi kukaan tulla ohi”, alkoi hiipiä miehistön mieleen, Viimeisellä kympillä on Sulkavan soutuja monesti ratkaistu, niin tälläkin kertaa. Kova vauhti verotti kilpailijaa, mutta myös oman joukkueemme soutajia. Muutamassa minuutissa huomaamme, että yksi soutajistamme on ”pelistä” poissa ja voimakkaiden kramppien kourissa. ”Soturilta” airo pystyssä ja kramppaavatjalat ergoläpysköissäyhä edelleen kiinni. Täysin krampissa olevan jalan nykivä liike ei ole mitään kaunista katsottavaa, mutta sanat :”soutakaa vaan” jatkoivat joukkueemme matkaa eteenpäin. Me muut aloitettiin siitä sitten todellakin ”soutamaan”, koska varmaan myös Mikkeli huomasi vaikeudet veneessämme. Pystyimme kuin ihmeen kaupalla säilyttämään veneen nopeuden lähes entisen kaltaisenaja pitämään tilanteen hallussa. Viimeisellä kolmella kilometrillä varmisteltiin matkantekoa niin, ettei mitään yllätyksiä pääse tapahtumaan. Mikkeli lähestyi venettämme, mutta olisimme kyllä tarvittaessa pystyneet lisäämään vauhtiamme. Maalilinja odotti ja huudettiin porukalla : ”Olli seisomaan ” ja katselemaan Sulkavan kirkkoa, jonka hän on niin monen kerran toivonut ensimmäisenä näkevänsä. Nyt ”Olli” näki sen ensimmäisenä, erilainen kuin Hakonvirransilta… Olen soutu-urani aikana kokenut hienoja ja ikimuistoisia hetkiä niin yksikön, kuin kaksikon ja kirkkoveneen parissa. Nämä kultaiset muistot on minulla ikuistettu ”roikkumaan” kesämökkini seinän airoon . Kiito s, ”Punainen Ferrari” siitä, että minulle suotiin kunnia soutaa kanssanne Sulkavalla 10.7.2011 . Tämä neljätuntinen oli jotain sellaista, jota en ole ennen vielä saanut kokea !
Pave