Syyskuun 3.-4- käydyissä kansainvälisissä souduissa Itävallan Villachissa nähtiin tänä vuonna ensi kertaa regatan 50 -vuotisessa historiassa suomalaisjoukkue.

Ja mikäs sen paremmin sopisi, kuin laittaa kisaan toisen 50 -vuotisregatan järjestäneen Takon Soutajien Suomessa tänä kesänä voittamaton pariairokaksikko, J-P ja Joonas Petäjäniemi.

Kisa käytiin Belgiasta saadulla vuokraveneellä ja monien vaiheiden jälkeen saatiin myös omat airot perille – Münchenin lentokentällä eivät aikonet antaa vuokra-autoa käyttöömme, kun airot olivat kuulemma pitkät katolla kuljettavaksi!

Saavuimme perille Ossiacherseen rannalle myöhään torstai-iltana ja järjestäjäorganisaation ollessa vielä klubitalolla paikalla pääsimme virittämään venettä. Homma jatkui tosin vielä aamulla, koska torstaina oli illalla niin pimeää, ettei testaamaan ollut asiaa. Perjantain venetestauksen jälkeen suuntasimme 50 km päähän Blediin, missä isot pojat ja tytöt kisasivat MM-mitaleista. Ehdimme juuri näkemään suomalaisnaiskaksikon välieräsoudun, joka ei hurjasta kannustuksestamme huolimatta ihan kantanut A-finaaliin. Palasimme vielä illaksi Villachiin viimeistelemään veneen kisakuntoon.

Lauantain startti oli vasta klo 14:35, mikä asetti hieman haasteita kevyen luokan soutajien ravitsemukselle. Totutuilla ravinteilla päästiin kuitenkin sopivasti kisapainoon – 0,1 kg alle vaatimuksen! Itse kisa käytiin lähes 30 asteen helteessä ja melko kovassa takamyötäisessä’ aallokossa. J-P ja Joonas vetivät oman alkueränsä voittoon ja paikalliseen tapaan kuuluu, että jo alkuerävoittajat saavat pienen muistomitalin.

Lauantai-iltana oli joukkueiden johto ja valmentajat kutsuttu 50 v. juhlaregatan juhlaan, missä käytiin läpi regatan historiaa ja nautittiin järjestäjän tarjoama buffet. Suhteita luotiin ja kovasti mainostettiin Kaukajärven KV –regattaa, joka kuitenkin tuntuu olevan vaikeasti tavoitettava haaste Keski-Euroopasta tuleville joukkueille. No, kontaktit on luotu ja talven aikana asiaa täytyy lämmitellä lisää.

Sunnuntain finaali oli edellispäivän tapaan vasta klo 14:40, joten jo tutuksi muodostuneet ravitsemusriitit ja lopuksi täydessä vaatetuksessa ½ tunnin hölkkä 30 asteen paahteessa varmistivat tällä kertaa painovaatimuksen helposti. Mukana A-finaalissa oli joukkueet Itävallasta, Unkarista, Sloveniasta ja 2 venettä Italiasta, Finaalista oli odotettavissa jännittävä, sillä edellispäivän toisen erän slovenialaisvoittaja oli ollut 6 sekuntia nopeampi ja sen erän kakkonenkin vain 2 s. hitaampi kuin takolaiskaksikko. J-P ja Joonas starttasivat kuitenkin erittäin kovaa ja 500 m kohdalla eroa oli lähes veneenmitta kakkoseen. Vielä puolimatkassa 1000 m kohdalla unkarilaiskaksikko oli mukana vain reilun veneenmitan päässä, mutta seuraavalla viidelläsataa he putosivat takolaisten kyydistä. Loppu olikin vain varmistelua, sillä maalissa eroa kakkoseen oli peräti 8 s., mikä matkassa tarkoittaa n. 30 metriä. Voittajat soudatettiin Grand Standin eteen ja erittäin raikuvien aplodien saatellessa komea pokaali ojennettiin suomalaisvoittajille. Aamulla palkintopöytää katsellessamme oli vähän sellainen fiilis, että mahtuukohan tuollainen pokaali matkalaukkuun - kyllä mahtui!

Jopa joukkueen johdolle riitti katsomossa selkään taputtelijoita! Kaikki olivat erittäin iloisia siitä, että Suomesta saakka oli ensimmäistä kertaa lähdetty kisaamaan tähän yhteen Euroopan suurimmista souturegatoista: 11 maata ja reilusti yli 1000 soutajaa, joista valtaosa junioreita. Kisajärjestäjä esitti toiveen, että ensi vuonna suomalaisia olisi mukana isompi joukko, lupasin tehdä talven aikana tunnusteluja etenkin juniorisoutajien suuntaan.

Paluu pääsivulle